Shira – kauneutta Istanbulista

 Kangal – paimenkoira Alasaksissa

 (voit suurentaa kuvat klikkaamalla)

Voidakseni tässä kertoa kangal-narttuni Shiran tarinan, minun on  aloitettava aivan alusta. Puolisoni Mirja oli vuoden 2003 huhtikuussa  eläinsuojelujärjestön  „Tierhilfe Grenzenlos e.V“ kanssa  lentänyt Istanbuliin.  Matkan tarkoituksena oli aktiivi eläinapu paikanpäällä  ja   jo Saksassa varattujen  eläinten  kuljetus uusille omistajilleen  paluulennolla . Kyseessä oleva eläinkoti (yksi monista Istanbulin suuralueella) on suurimmaksi osaksi yksityinen ja sen vuoksi riippuvainen ulkomailta tulevasta avusta ja rahoituksesta.

Eläinkoti on vielä rakennusvaiheessa

Ensimmäisen shokin aheuttivat eläinten määrä ja terveydentila, mutta siitä selviytyneenä alkoi  aktiivi apu  ruuan valmistamisessa, ruokinnassa ja koirien hoidossa. Työpäivien jälkeen ryhmä lensi kymmenen  välitettävän koiran kanssa takaisin Saksaan

Mirja valmistamassa ruokaa ja jakamassa  hyväilyjä

Mirjan kokemusten jälkeen seurasimme tietenkin säännöllisesti tapahtumia BEYKOZ BARINAGIn eläinkodissa,, sillä olimmehan jo  vuosi aikaisemmin adoptoineet samasta eläinkodista kaksi koiraa,  Kimban (sekarotuinen terrierinarttu) ja Sparkyn (ei aivan täysirotuinen kangaluros). Alunperin oli ollut tarkoituksemme  antaa niille vain  lyhytaikainen hoitopaikka, mutta  Kimba valloitti  heti olemuksellaan  vakinaisen olosijan itselleen perheessämme . Sparky tuli takaisin kahden kuukauden välityksen jälkeen. Syy  Sparkyn paluuseen oli koirakoulun lausunto, jonka mukaan tämä  koira ei ole „sosiaalisoitavissa“  luonnevian vuoksi. Emme voineet oikein tätä seikkaa uskoa ja niin aloitimme hakea tiivistettysti informaatiota  kangaleista rotuna. Ensimmäisen  perinpohjaisen tiedon saimme internetin kautta Elisabeth  von Buchwaldin sivuilta. Nyt ymmärsimme myöskin, minkä vuoksi koirakoulu oli tuomittu epäonnistumaan treenikäytännöllään. Ei kangal,  niin kuin ei muukaan laumasuojelukoira,  helposti  komenteluun alistu. Se on toiminnoissaan aivan liian itsenäinen. Mutta nyt vasta heräsikin kiinnostuksemme tätä rotua kohtaan todenteolla. Mirja huolehti  intensiivisesti ja voitokkaasti Sparkyn  kasvatuksesta. Tulos oli jo aavistettavissa. Sparky jäi meille. Näin  kuului kenneliimme  neljä koiraa;  Pedro-vanhus, joka jo syntymästään asti 12 vuotta sitten , elää  luonamme  ja kultainen noutaja narttu Leika. Sen pelastimme kaksi vuotta sitten 9-vuotiaana  eläinvälittäjältä, minnekä se oli päätynyt surkean elämän jälkeen massasynnytyskoneena.