Shira tammikuussa 2004
74cm, 37kg
Vuosi 2004 oli pääosiltaan Shiran kasvatusta ja integraatiota ympäristöön. Kuten tunnettua tämä merkitsee kärsivällisyyttä ja oppimiskykyä molemmin puolin. Emme kuitenkaan joutuneet tekemään äärimmäisen kielteisiä kokemuksia. Päinvastoin: Shira kehittyi rauhalliseksi koiraksi, joka viihtyi mainiosti lasten seurassa ja ilmoitti itsestään oikeastaan vain vahtiessaan tonttiamme. Uudet vierailijat esiteltiin, ja perusteellisen tarkastuksen jälkeen se hyväksyi heidät neutraaleina henkilöinä.. Emme menneet Shiran kanssa koirakouluun. Se on toisaalta etäisyys- ja aikakysymys, toisaalta emme hyväksy pitkälle ulottuvasti kouluttajien tapoja kommunikaatiossa koirien kanssa. Tilannetta helpotti se seikka, että melkein aina oli joku perheenjäsenistä kotona tontilla ja että kennelimme koostuu neljästä koirasta. Shira löysi siten aina leikkikaverin itselleen.



harjoitusta puuta ja autossa
 odottaminen on vaikeaa

rhassaSuureksi avuksi olivat kolme kurttilaista tyttöä, jotka asuvat kylässämme. He kohtasivat koiramme ilman ennakkoluuloja eikä Shiran kokokaan voinut tätä horjuttaa. Koiramme olivat pian suunniltaan ilosta, kun he huomasivat vahtipaikaltaan portin pielestä tyttöje tulevan.



ei pelkoa suurista otuksista

Koska olen työni tähden kesäisin viikonloppuina paljon tekemisissä oldtimer- rallien kanssa, sain ajatuksen päähäni ottaa Shira joskus mukaan reissulle. Autossa-ajosta se pitää ja volkkaribussissa on myöskin isolle koiralle riittävästi tilaa. Kesäkuussa oli yksi tilaisuus Bad Sassendorfissa. Lähtö ja maali olivat sikälaisessä kylpyläpuistossa. Shira tuli siis mukaan. Lähdön organisoinnin ajaksi sidoin koiran kiinni pitkällä nuoralla pakettiautoon. Alussa se makasi siinä melko rauhalliseseti, mutta mitä enemmän kulki kylpylävieraita koirineen ohi sitä enemmän haihtui myös Shiran rauhallisuus. Shira omaksui autoni ympäristön sadan metrin säteellä omaksi reviirikseen ja vastaavan voimakkaasti tervehdittiin sitten vieraita koiria. Puiston rauha oli hävinnyt ja sen kanssa keskittymiskykyni työhön. Tämän kokemuksen jälkeen olen luopunut yhteisistä työmatkoista. Samoin myöskin kesäkuussa oli Westfahlenissa järjestetty yksityiset treffit kangaleille ja heidän omistajilleen. Karin ja Wolfgang Brüseke olivat kutsuneet kokoon vanhalle tilalleen aidattujen niittyjen keskelle. Minä ajoin siis Shiran kanssa sinne bussilla , sillä halusin myöskin yöpymismahdollisuuden. Ja me olimme haltioissamme! Shira, koska sai peuhata muiden koirien kanssa suurella niityllä. Ja minä, koska sain jutustella koirien omistajien kanssa ja syödä vatsani täyteen.




suuressa joukossa tehdyt kokemukset olivat loistavia!


Edelleen kesällä tutustuin Shiran suureen rakkauteen: polkupyörällä ajamiseen. Ei tietenkään koira itse, vaan minun seralaisenani pyörän vieressä. Oli varmaankin siitä aivan onnellinen kun sai juosta itsensä väsyksiin. Sillä on tosin mahdollisuus liikkua koko päivän melko suurella tontillamme, mutta vähintään 50 m päästä tulee kuitenkin aita vastaan. Olin ennen jossakin kuullut/lukenut, että laumasuojelukoirat eivät ole mestarijuoksijoita, mutta Shira opetti minulle asian toisin. Ainakin ensimmäiset kilometrit on sillä puhti päällä. Sen jälkeen pieni tauko ja sitten mennäänkin jo rauhallista ravia. Minulla on vain yksi ongelma: minun on nähtävä jänikset ja peurat ennen Shiraa, jotta en yllättyisi äkillisestä nykäyksestä hihnan toisessa päässä.

Meidän kennelimme vuonna 2004




Pedro
 Kimba
 Sparky
 Shira

Vuoden loppupuolella tapahtui kuitenkin levottomuutta herättäviä asioita. Mirja ja minä lähdimme kaksi viikoa kestävälle matkalle. Poikamme seistemästä viiteentoista koulussa. Mitä koirien kanssa? Vanha ja jo melko rauhallinen Pedro ja pieni Kimba voivat olla kurttityttöjen hoivissa, mutta Sparky ja Shira ovat jo liikaa. Onneksi tarjoutui mahdollisuus saada ne Brüsekelle hoitoon. Olimmehan heihin jo tutustuneen kangalpäivän aikana kesällä. Perusteellisina kangalekspertteinä se oli ihanteellisin ratkaisu.. Koko porukka selvisi hoitoajasta ilman ongelmia. Tässä vielä kiitokset Kaarinille ja Wolgangille. Joskus sitten meni vuosi 2004 kohti loppuaan ja minä voin vain sanoa, että Shiran kehitys kulki niin kuin kangaleista aina sanotaan: Rauhallinen, tasapainoinen, valvova, kovaääninen, laumaansa orientoitunut(ihmiset mukaanlukien) ja lapsirakas. En voi vielä kuitenkaan väittää kasvatuksen loppuneeksi, sikäli mikäli se ollenkaan on mahdollista. Seuraavaksi vuodeksi olemme ottaneet päämääräksi totuttamisen vieraisiin koiriin ja vieraisiin ihmisiin.



Älä vain kuvittele minun nukkuvan
ich höre alles.
 Shira joulukuussa2004
76cm, 45kg